Aivotoimintaani median käyttäjänä

Tutkailin tänään omaa käytöstäni ja toimintaani suhteessa mediaan. Huomaan olevani melkoisen passiivinen median käyttäjä. Käyn esimerkiksi muutamalla netin keskustelupalstalla melko säännöllisesti lukemassa muiden juttuja, mutta harvoin kommentoin mitään itse. Olen jopa kirjautunut parille foorumille, mutta en ole lähettänyt kuin yhteensä kaksi viestiä. Tämä on sinänsä kummallista, että osallistumattomuuteni ei todellakaan tarkoita sitä, etteivätkö keskustelut herättäisi minussa mitään ajatuksia. Osittain tämä johtuu varmaan siitä, että netissä surffaillessa voi helposti siirtyä aiheesta toiseen ja vaikka jokin kirjoitus herättäisi vahvoja tunteita, ei niitä ole pakko päästä purkamaan, sillä voin siirtyä parilla klikkauksella toiseen aiheeseen ja unohtaa varsinkin negatiiviset ajatukset melko nopeasti. Toisaalta sellaisiin aiheisiin, joista en koe tietäväni erityisen paljon, en edes uskalla kommentoida siinä pelossa, että sanon jotain hassua, mikä hävittää koko kommenttini uskottavuuden.

Aamulehden ja Hesarin juttuihin kommentoiminen on sitten taas vähän erilaista. Jos haluan kirjoittaa jotain, voin tehdä sen nimimerkillä, johon en ole sidottu. Seuraavalla kerralla voin käyttää toista nimimerkkiä jos haluan, eikä minulle siten synny välttämättä minkäänlaista identiteettiä muiden keskusteluun osallistujien mielessä.

Noin mielen ja ajattelun tasolla koen kuitenkin olevani melko kriittinen median käyttäjä. En vain ilmaise sitä erityisen innokkaasti. Lehdenkin luen yleensä täydessä hiljaisuudessa. Toisin kuin avomieheni, joka usein sanoo ajatuksensa ääneen jopa kesken artikkelin. Hyvä järjestys on, kun minä luen lehden ensin, niin pystyn sitten keskustelemaan ja kommentoimaan avomieheni ajatuksia :D

Televisio on sellainen media, että ohjelmasta riippuen, se herättää kyllä ajatuksia, tunteita ja mielipiteitä, mutta päällisin puolin on aika passivoiva. Sitä vain istuu ja töllöttää. Usein se toki on tarkoituskin, tapa rentoutua. Olen huomannut, tai pikemminkin minulle on huomautettu, että televisiota katsoessani en reagoi ympäröivän maailman menoon ollenkaan. Toivoisin, että kykenisin samaan yrittäessäni nukkua. Televisiota katsoessani siis esimerkiksi meteli ei paljonkaan häiritse, mutta nukahtamaan en pysty kuin täydessä hiljaisuudessa...

Jos minun täytyisi nimetä oma roolini median käyttäjänä, sanoisin olevani vastaanottaja. Otan vastaan tiedon ja viihdykkeet, mutta kuitenkin itse valikoiden. En niinkään ota tehtäväkseni parantaa tai muuttaa mitään, mutta pyyhin pois ne asiat, jotka minua eivät kiinnosta tai jotka katson jotenkin huonoiksi. Käytän esimerkiksi nettiselaimessani Adblockeria, joka poistaa käytännössä kaikki mainokset selaamiltani sivuilta.

Ei pidä uskoa kaikkea, mitä lehtiin on kirjoitettu.

Yritin muistella minkälaista mediakasvatusta olen itse elämäni aikana saanut. Ensin en keksinyt mitään, kunnes muistin lauseen, joka on jäänyt mieleeni vanhempieni sanomana: "Ei pidä uskoa kaikkea, mitä lehtiin on kirjoitettu". Olen muistavinani jopa hetken, jolloin opin tämän asian ensimmäistä kertaa. Istuin keittiön pöydän ääressä "lukemassa" (kuvittelen itseni noin 6-vuotiaaksi) aamun lehteä ja koin suuren järkytyksen kuullessani nämä sanat. Siihen asti olin täysin kyseenalaistamatta uskonut kaiken lukemani...todennäköisesti siis sarjakuvat ja jonkun otsikon sieltä täältä :D Kuitenkin ajatus siitä, että kaikki lehteen painettu asia ei välttämättä olisikaan faktaa, tuntui suorastaan mullistavalta.

Kouluaikanani muistan mediakasvatuksen olleen lähinnä tutustumista aiheeseen, eli tutkimme eri medioiden tuotoksia tai tuotimme sisältöä itse. Äidinkielen tunneilla luettiin sanomalehtiä ja katsottiin elokuvia. En kuitenkaan muista koskaan analysoineeni niitä kovinkaan paljon. Katsoimme esimerkiksi Hitchcockin Psykon yläasteella parin äikäntunnin aikana. Se on toki merkittävä osa elokuvien historiaa, mutta minulle jäi tunne, että elokuvien näyttäminen oli lähinnä opettajalle helppo tapa kuluttaa muutama oppitunti ja pitää (melko meluisa) luokkamme tyytyväisenä ja hiljaisena.

Itse tuotetusta sisällöstä muistelen lämmöllä ala-asteen vuorosanatonta näytelmää, jonka juonessa en muista olleen mitään järkeä. Testasimme siinä kuitenkin erikoistehosteiden tekemistä kun minä, näytelmän naisroolissa, sain päähäni kukkaruukun, jonka jälkeen "pyörryin" ja pyöritimme pääni päällä mobilessa pikkulintuja. Toinen lämmin muisto on lukioajoilta, kun edelleen äidinkielen projektissa teimme kahden kaverini kanssa animaatiovideon. Kuvasimme muovailuvahasta tehtyä ukkoa ystäväni nukketalossa. Saimme todella huomata kuinka paljon työtä ja aikaa animaation tekeminen vaatii, sillä jouduimme kuvaamaan koko tarinan kaksi kertaa. Nimittäin ensimmäisessä versiossa jokaisen "kuvapätkän" lopussa näkyi murto-osasekunnin ajan käsi, joka syöksyi muuttamaan vahanuken asentoa. Aarrrgh! Muistan vieläkin sen tunteen koko päivän kestäneen projektin jälkeen. "Toinen otto" suoritettiin kyllä hieman nopeammin, muistaakseni noin kolmessa tunnissa, ja lopulliseen versioon "Ferdinandin huonosta päivästä" olimme erittäin tyytyväisiä.

Suoritin peruskoulun melkein kokonaan 90-luvulla, jolloin Suorannan, Sintosen ja Kupiaisen artikkelin (Suomalaisen mediakasvatuksen vuosikymmenet) perusteella tuotiin koulun mediakasvatukseen mukaan nimenomaan tämä itse tekemisen aspekti. Uutuutena mukana oli toki myös tietokone, tosin ala-asteella vasta lähinnä eräänlaisena kehittyneenä kirjoituskoneena (kirjoitin Otso-herran seikkailut ja tallensin disketille), myöhemmin monipuolisemmin. Sanomalehdet sen sijaan ovat olleet välineenä mukana koulujen mediakasvatuksessa alusta asti. Muistan, että erityisesti yläasteen ruotsinopettajani toi usein lehtileikkeitä tunnille mukanaan, joista sitten käänsimme lauseita. Tämä onkin yksi sanomalehden käyttötapa, joka mainitaan Hankalan ja Linnankylän artikkelissa "Sanomalehdestä oppia aktiiviseksi ja mediakriittiseksi kansalaiseksi".

Huomaan muuten jo nyt pedagogisten opintojeni alkuvaiheessa, että olen muuttanut tapaani tarkastella uutisia netissä ja aamun lehdessä. Jostain kumman syystä esiin pomppaavat sellaiset artikkelit, jotka käsittelevät joko opettajuutta, koulua muuten tai omaa oppiainettani matematiikkaa...

Sitting in front of the box

Seurasin yhden päivän ajan omaa mediankäyttöäni päiväkirjan muodossa. Päivä oli maanantai ja siitä poikkeuksellinen, että en mennyt illan orkesteriharjoituksiin, jotka normaalisti vievät maanantai-illastani kolme tuntia, vaan istuin flunssaisena kotona. Tällä oikeutan siis itselleni sen, että vietin suuren osan illasta television ääressä.

Päivä oli mediankäytön suhteen aika yksitoikkoinen. Tai siltä se ainakin minusta vaikuttaa. Lähes kaikki tekeminen tapahtui internetin kautta, siis koneen ääressä. Tavallaan on mukavaa, että tietokoneella voi nykyään kätevästi tehdä ja nähdä kaiken, kuten esimerkiksi lukea päivän lehdet, mutta toisaalta inhoan päiviä, jolloin 90% ajasta on kulunut tietokoneen ääressä istumiseen. Olo nukkumaan mennessä ei silloin todellakaan ole hyvä.

Tässä tarkkailun tulokset:

7.15 - 7.45 Heräsin epätavallisen aikaisin suorittamaan aamurutiineitani, joihin kuuluu läppäriltä luetut päivän uutiset. Aamulehti, Daily Mail, Hesarin sarjikset, Iltalehden muotiosio, pari muotiblogia sekä tietenkin sähköpostit ja Facebook kuuluivat tän päivän aloituskierrokseen.

11.00 - 11.05 Lukaisin läpi paperimuotoisen Aamulehden etusivun sekä sarjakuvat ja illan televisio-ohjelmat.

11.30 - 12.15 Katsoin netistä kaksi jaksoa teinidraamasarjaa, jonka nimen jätän henkilökohtaisista syistä tässä mainitsematta.

12.15 - 13.45 Seurasin netin välitykselle livekuvaa ja -ääntä kurssin luennosta. Samalla lueskelin kurssin moodle-sivuilta viikkotehtävien tehtävänantoja ja vilkaisin myös parin kurssikaverin blogia. Käytin samalla toki myös sosiaalista mediaa (Facebook, Youtube) ja odottelin innokkaana mielenkiintoisia sähköposteja.

n.14.00 - 14.30 Istahdin sohvalle lukemaan kirjaa "Kuninkaiden koitos", kirjasarjasta "Valtaistuinpeli".

15.30 - 17.00 Jatkoin em. kirjan lukemista. Taustalla soi avomieheni valitsema taustamusiikki, CMX:n Pedot ja Talvikuningas.

Pirstaleisesti aikavälillä 17.00 - 20.00 Palasin tietokoneen äärelle kirjoittamaan ensimmäistä tekstiä kurssiblogiini ja tätä välitehtävää.

20.00 - 21.00 Katsoin TV:stä Suomen huippumalli haussa -ohjelman.

Loppuilta kului puoliksi television, puoliksi tietokoneen ääressä.

Aiemmin mainitsemieni nettisivujen lisäksi kävin välillä tietokoneella tarkistamassa BBC:n jalkapallouutiset, YLEn urheilu-uutiset ja poikkesin Liverpool FC:n nettisivuilla sekä sen fanien foorumilla. En pystynyt paikantamaan näitä tarkasti mihinkään aikaan, mutta olen varma, että jossain välissä sinnekin ehdin.

Minulla on tapana pitää konetta auki koko päivän, joten sillä tulee vietettyä paljon aikaa. En siis edes sulje läppää missään välissä. Olen iloinen, että tällä hetkellä minulla on edes kirja luettavana, etten koko ajan vain tuijota valaistua ruutua.

Johdatus mediakasvatukseen

Tässäpä viimein aikaansaamani blogi kurssia (otsikko) varten. Kirjoittelen tänne vähitellen viime viikon maanantaina alkaneen kurssin herättämiä ajatuksia sekä viikkotehtäviä sun muuta mieleen tulevaa. Olen jo vuosia lukenut säännöllisesti muutamaa muiden kirjoittamaa blogia, joten nyt on jännittävää nähdä millaista tämä homma on ns. sisältä päin nähtynä. Erittäin sopiva kehitysaskel kurssin aiheeseen liittyen, jos minulta kysytään!